Alun perin runolaulua opittiin suullisesti, mutta runojen tallentamisen ja Kalevalan ilmestymisen myötä sitä on opittu myös lukemalla. Runolaulu on kuulunut ihmisten arkeen ja juhlaan. Sitä on laulettu yksin tai yhdessä. Joskus runolaulua saatetaan säestää kanteleella. Se on laulua, jossa runo noudattaa runolaulumittaa, eli kalevalamittaa. Se perustuu tavallisimmin kahdeksan – joskus yhdeksän tai kymmenen – tavun muodostamaan nelitrokeiseen säkeeseen ja sille on tyypillistä alkusointuisuus, hallittu sanajärjestys ja säkeen ylitys sekä kerto. Paikallisia variaatioita löytyy, joten yhtä ja oikeaa runolaulua ei ole. Runolauluteema liittyy myös Kalevalan Euroopan kulttuuriperintötunnukseen ja eepoksen elävään perintöön.